Alvar aallon keskustasuunnitelma ja Finlandia-talo

Finlandia-talon sijainti perustuu Aallon Helsingin keskustasuunnitelmaan vuodelta 1962. Osittain samanaikaisia keskustasuunnitelmia Helsingin ohella Suomessa olivat Seinäjoen (1950-luvulta eteenpäin), Rovaniemen (vuodesta 1963 eteenpäin) ja Jyväskylän (vuodesta 1970 eteenpäin) hallinto- ja kulttuurikeskukset. Näistä vain Seinäjoen keskustasuunnitelma toteutettiin kokonaisuudessaan. Aallon toimistossa suunniteltiin myös toteutumattomiksi jääneitä kaupunkikeskustoja ulkomaille.

Vuonna 1959 Helsingin kaupunginhallitus antoi Aallolle tehtäväksi keskustasuunnitelman tekemisen Kamppi-Töölönlahden alueelle. Aallon mielestä Kampin alueen tuli olla suunnitelmassa mukana, sillä hän näki toimivan kaupunkikeskustan vaativan myös kaupallisen alueen. Kaupunkirakenteen lisäksi huomiota tuli kiinnittää liikenne- ja pysäköintikysymyksiin.

Suunnitteluajankohta osuu vahvaan autoistumisen aikaan, mikä näkyy Aallon hahmottelemassa perusratkaisussa.

Helsingin keskustasuunnitelma oli mittakaavaltaan huomattavasti suurempi verrattuna muihin suomalaiskaupunkeihin. Pääkaupungin ollessa kyseessä Helsingin suunnitelmalla oli myös suurempi merkitys Aallolle.

Suunnitelmassa Helsingin pääsisääntuloväylä sijoitettiin nykyisen rautatien kohdalle, myös autojen oli tarkoitus kulkea raiteiden yläpuolella samaa linjaa keskustaan. Sisääntuloväylältä avautuisi näkymä Töölönlahden yli kulttuurirakennusten rivistöön, joiden julkisivut peilautuisivat veden pintaan.

Tästä Töölönlahden rannalle suunnitellusta kulttuurirakennusten rivistöstä Finlandia-talo ainoana toteutettiin. Töölönlahden eteläpuolelle suunniteltiin valtava Terassitori, jonka alle oli varattu liiketilaa ja pysäköintitilaa kasvavan autoliikenteen tarpeisiin. Finlandia-talo sijoitettiin suunnitelmassa kulttuurirakennusten rivistön, Hesperian puiston ja terassitorin taitekohtaan, kulttuurirakennuksista lähimmäksi keskustaa.

Aalto vertasi lahteen peilautuvia valkoisia kulttuurirakennuksia venetsialaisiin palatseihin. Ryhmittämällä kulttuurirakennukset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi korostettaisiin Helsingin luonnetta maan pääkaupunkina. Nämä Helsingin kasvot näkyisivät kaikille kaupunkiin tulijoille, joten rakennusten oikea sijoittelu sekä edustan vesiaiheeseen että taustan vehreään puistoon oli olennaista.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi Aallon keskustaratkaisun edelleen kehittämisen pohjaksi vuonna 1966 (periaatteessa jo vuonna 1961), mutta suunnitelmasta toteutettiin lopulta vain pieni osa. Finlandia-talo suunniteltiin ja rakennettiin vuosina 1967–71 ja 1973–75. Keskustasuunnitelman mukaisesti Finlandia-talon pääjulkisivu on Töölönlahdelle ja ajateltua Helsingin pääsisääntuloväylää kohti.  Keskustasuunnitelman toteutumatta jääminen jätti Finlandia-talon Töölönlahden puoleisen ympäristön viimeistelemättömäksi. Usein todetaan Alvar Aallon olleen loppuun asti pettynyt siitä, että Helsingin keskustasuunnitelmaa ei lopulta toteutettu Finlandia-talon jatkeeksi.