Finlandia-talon tilat jakautuvat pääasiassa kolmeen osaan: konserttisaliin lämpiöineen, kamarimusiikkisaliin (nyk. Helsinki-sali) lämpiöineen ja ravintolatiloihin. Rakennuksen laajennusosassa sijaitsevat kongressikäyttöön suunnitellut kokoustilat. Tilat olivat yhteydessä toisiinsa mutta tarpeen mukaan erotettavissa erillisiksi tiloiksi.
Sisääntuloaulat avautuvat koko rakennuksen läpi Töölönlahdelta Hesperian puistoon. Näistä matalista tiloista on nousu portaita pitkin korkeampiin ja valoisampiin lämpiötiloihin. Lämpiötilojen arkkitehtoninen idea on läpinäkyvyys.
Matalammasta tilasta nousu portaita pitkin korkeampaan, valoisampaan tilaan on Aallon arkkitehtuurissa usein toistuva teema.
Konserttisalin lämpiön nimi, piazza, kertoo innoituksen lähteen. Sisäpihamainen lämpiö on pohjoisiin oloihin, sisätilaksi toteutettu piazza jonka yksityiskohdat viittaavat Välimeren maiden kulttuuriin sekä materiaalivalinnoilla että muilla yksityiskohdilla, kuten tilaan suunnitelluilla kasveilla. Vastaavaa arkkitehtonista ideaa Aalto on käyttänyt Helsingissä Rautatalossa. Finlandia-talossa tämä ulkotiloja imitoiva sisätila avautuu suurien ikkunoiden kautta Töölönlahdelle. Lämpiön riippuvalaisimet valmisti Valaistustyö Viljo Hirvonen ja ne muodostavat yhdessä ikkunan köynnöskasvien sekä kalusteiden kanssa yhtenäisen, harkitun kokonaisuuden.
Muodoltaan viuhkamaisen, epäsymmetrisen konserttisalin arkkitehtonista ideaa ja akustiikkaa tutkittiin huolellisesti jo luonnosteluvaiheessa. Seinäreliefejä ja muita yksityiskohtia tutkittiin myös pienoismallien avulla. Myös saliin sijoitettujen urkujen julkisivu suunniteltiin kokonaisuuteen sopivaksi. 1750 henkilöä vetävä konserttisali suunniteltiin sekä konsertti- että kongressikäyttöön, mikä aiheutti omat haasteensa suunnittelulle. Kahden erityyppisen toiminnon vaatima akustiikka pyrittiin ratkaisemaan erityisellä kattorakenteella.
Pienempi kamarimusiikkisali, nykyisin Helsinki-sali, suunniteltiin 350 henkilölle. Salin lavan taustaseinä on vapaamuotoinen. Kamarimusiikkisalin katon akustiset heijastinlevyt suunniteltiin säädettäviksi. Katon Oregon-männystä valmistetut, akustiset heijastinlevyt ovat esimerkki arkkitehtonisen idean yhdistämisestä funktioon. Sekä konsertti- että kamarimusiikkisalin käytävillä ja porrasaskelmissa käytettiin Wilton-villamattoa, mikä pehmeänä materiaalina vähensi ihmisten liikkeiden ääniä.
Finlandia-talo suunniteltiin kokonaisvaltaisesti sisustusta myöten Aallon toimistossa. Moniin Aallon rakennuksiin liitetty termi kokonaistaideteos on erityisen osuva Finlandia-talon kohdalla. Aallon toimistossa Finlandia-talon sisustusta suunnittelivat ainakin sisustusarkkitehti Pirkko Söderman ja arkkitehti Elissa Aalto.
Finlandia-taloa varten suunniteltiin erikseen huonekaluja, valaisimia ja kiintokalusteita. Myös Aallon suunnittelemia standardihuonekaluja käytettiin rakennuksessa, osittain muunneltuina. Aallon rakennuksissa sisustus muodostaa osan arkkitehtonista kokonaisuutta. Erityisen merkittävää tämä oli julkisissa rakennuksissa. Suunnittelu ulotettiin pienimpiin yksityiskohtiin asti. Sisustusta ja kalustusta toimittivat useat eri yritykset Aallon suunnitelmien mukaan.
Tilojen hierarkian voi huomata materiaaleista, esimerkiksi päätilojen tekstiilit ovat erikoiskudottuja. Julkisivumateriaalinakin käytettyä valkoista Carraran marmoria on käytetty sisustuksessa tärkeimmissä portaissa, konserttisalissa sekä konserttisalin ja kamarimusiikkisalin lämpiöissä.
Finlandia-talon uusin osa sijaitsee Töölönlahden puolella katutasossa. Tämä kerros oli alun perin tarkoitettu autoliikenteelle keskustasuunnitelman ajatusten mukaisesti. Autoilla saattoi ajaa suoraan kunkin osan oman sisäänkäynnin ovien eteen. Vuoden 2012 muutoksessa tämä katettu ulkotila rakennettiin sisätilaksi Finlandia-talon arkkitehtuuriin sopeutetusti. Uudessa osassa sijaitsee yleisötiloja, esimerkiksi uusi kahvila.
Lähteet
Aalto, Alvar (1974). Finlandia-talon sijoitus, Arkkitehti, no. 6, 1974.
Hedman, Lars (1998) Lars Hedman: Alvar Aallon laatima Helsingin keskustasuunnitelma, teoksessa Lehtonen, Arja; Kämäräinen, Eija (toim) Alvar Aalto ja Helsinki. Alvar Aalto och Helsingfors. Porvoo: WSOY.
Lukkarinen, Päivi (toim.) (2000), Finlandia-talo 1962: 1967-71. 1973-75. Finlandia Concert and Congress Hall, Helsinki, Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 13, Jyväskylä, Helsinki: Alvar Aalto Säätiö / Alvar Aalto Foundation.
Makkonen, Leena (2009) Alvar Aallon kädenjälki Helsingissä, Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.
Finlandia-talon rakennushistoriaselvitys (2005). Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy.
Teksti
Alvar Aalto -museo / Tomi Summanen